Päivänsäde ja menninkäinen

Aurinko kun päätti retken
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen

Hämärä jo metsään hiipi
päivänsäde kultasiipi aikoi
juuri lentää eestä sen

Kun menninkäisen pienen näki
vastaan tulevan se juuri oli noussut luolastaan
Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
milloinkaan olla päällä maan.

Sanoi "Poltat silmiäni, mutten
ole eläessäni nähnyt mitään yhtä ihanaa.
Tuu kanssani niin kotiluolaan näytän
sulle tien ja sinut omakseni vien."

Säde vastas: "Peikko kulta, pimeys vie hengen multa
enkä toivo kuolemaa. Pois mun täytyy heti mennä,

jollen kohta valoon ennä niin en hetkeäkään elää saa."

Niin lähti kaunis päivänsäde mutta vieläkin
kun menninkäinen öisin tallustaa hän miettii
miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa