Päivänsäde ja menninkäinen

Aurinko kun päätti retken Siskoistaan jäi jälkeen hetken Päivänsäde viimeinen

Hämärä jo metsään hiipi päivänsäde kultasiipi aikoi juuri lentää eestä sen

Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan se juuri oli noussut luolastaan Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi milloinkaan olla päällä maan.

Sanoi "Poltat silmiäni, mutten ole eläessäni nähnyt mitään yhtä ihanaa. Tuu kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien ja sinut omakseni vien."

Säde vastas: "Peikko kulta, pimeys vie hengen multa enkä toivo kuolemaa. Pois mun täytyy heti mennä, jollen kohta valoon ennä niin en hetkeäkään elää saa."

Niin lähti kaunis päivänsäde mutta vieläkin kun menninkäinen öisin tallustaa hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa